Täytyykö vielä esittää Eugène Ionescoa? Kuuluisa ranskalais-romanialainen näytelmäkirjailija on ollut yksi merkittävimmistä absurdin teatterin perustajista. Hän on kirjoittanut lukuisia näytelmiä, kuten La Cantatrice chauve (Kalju laulajatar), joka esitetään edelleen niin kuin 1950-luvulla (näyttelijät kyllä vaihtuvat välillä) Pariisin Théâtre de la Huchette -teatterissa, tai Rhinocéros (Sarvikuono).

Mutta monet lukijat eivät kuitenkaan tiedä, että hän on myöskin kirjoittanut yhden romaanin, Le Solitaire, joka ilmestyi vuonna 1973. Hän kertoo siinä nykymaailmasta erään ”erakon” näkökulmasta. Romaanin päähenkilö perii 35-vuotiaana hänen amerikkalaiselta sedältään valtava määrä rahaa. Hän päättää lopettaa työnsä toimistolla, ostaa uuden ja suuren asunnon pariisilaisesta lähiöstä ja elää yksinäistä elämää. Hän tarkkailee ihmisiä ympärillään, katsoo heidän touhujaan eikä enää ymmärrä mitä he oikein tekevät. Hän ihmettelee kaikkea, maailma hänen ympärillään on levoton, vallankumous on ilmeisesti tulossa… ja mies vain vanhenee ja hämmästelee.

Romaani on suomennettu, Erakko julkaistiin vuonna 1976 (WSOY, suom. Olli-Matti Ronimus). Och det finns också en svensk översättning, Enstöringen (Tora Nordström-Bonnier, Bonnier, 1975).

Romaanistaan Ionesco kirjoitti myös näyttämösovituksen, Ce formidable bordel!