4 – 13. toukokuuta 2018.

Espoo Ciné on yksi Suomen suurimmista elokuvafestivaaleista ja vuosien mittaan Espoo Cinéstä on muodostunut keskeinen uuden eurooppalaisen elokuvan esittäjä Suomessa. Festivaalilla nähdään mielenkiintoisimpia uusia elokuvia sekä asemansa jo vakiinnuttaneilta mestareilta että vasta

Tänä vuonna Espoo Ciné -festivaalissa nähdään yli kaksi kymmentä uutta ranskalaista elokuvaa.

Lisätiedot ja varaukset tästä


Ranskalainen ohjelma:

Crash Test Aglaé (Eric Gravel, 2017)
25-vuotias Aglaé saa kuulla työnsä siirtyvän Ranskasta Intiaan. Nuori nainen ei tästä lannistu, vaan päättää jatkaa työtään – Intiassa. Vanha sitikka alle, kaksi ystävää seuraksi ja matka voi alkaa!

Custody (Jusqu’à la garde, Xavier Legrand, 2017)
Venetsian elokuvajuhlien parhaan ohjauksen sekä lupaavimman debyytin palkinnot voittanut Custody on vaikuttava kuvaus perheväkivallasta. Mieleenpainuva draama on vakavasta aiheestaan huolimatta toiveikas.

The Goddesses of Food
(À la recherche des femmes chefs, Vérane Frédiani, 2016)
Frédiani matkustaa ympäri maailmaa tapaamassa naiskokkeja, jotka tekevät ruokaa innovatiivisella otteella. He pitävät gastronomiaa keinona kommunikoida ja tutustuttaa ihmisiä heidän kulttuuriinsa. Ruoka, jota syömme, kertoo meistä kaiken!

Se uus tyyppi
(le Nouveau, Rudi Rosenberg, 2015)
Lämminhenkinen ja riemastuttava elokuva kertoo 13-vuotiaasta Benoîtista, joka tulee uuteen kouluun Pariisissa. Poika alkaa haparoiden etsiä paikkaansa koulutovereiden joukossa.

Fifty Springtimes (Aurore, Blandine Lenoir, 2017)
Lämminhenkisen draaman päähenkilö Aurore kohtaa ikääntymisestä johtuvia kriisejä toinen toisensa perään. Elämä tarjoaa hänelle myös positiivisia yllätyksiä ja hän aloittaa uuden, säkenöivän jakson elämässään.


Barbara
(Mathieu Amalric, 2017)
Mathieu Amalricin ohjaamassa taitelijakuvauksessa upea Jeanne Balibar loistaa Barbarana, ranskalaisena laulajana, jonka pitkän uran huippuaika oli 1960- ja 1970-luvuilla.
Rock’n Roll (Guillaume Canet, 2017)
Loistavilla roolisuorituksilla katettu draama, joka muuttuu pikkuhiljaa uskomattomaksi komediaksi. Monitasoinen ja yllättävä tarina siitä mihin ulkonäkökeskeinen yhteiskuntamme voi pienen ihmisen hulvattomimmillaan viedä.

Mikrobi ja Gasoliini (Microbe et Gasoline, Michel Gondry, 2015)
Yläkoulun hiljainen taiteilijasielu ja rasavilli uusi tulokas lyövät hynttyynsä yhteen. He lähtevät yhteiselle seikkailulle Ranskan halki itse rakentamassaan asuntoautossa. Michel Gondryn hervoton kasvutarina vie riemastuttavalle matkalle poikien kasvukipuihin.

Simon and Théodore (Simon et Théodore, Mikael Buch, 2017)
Elämän kolhima Simon vapautuu mielisairaalasta, vain kohdatakseen uusia haasteita: hänestä on tulossa isä. Kun tiet risteävät kapinoivan teini-ikäisen Théodoren kanssa, on molemmilla edessä kasvun paikka. Karaiseva tarina rakkaudesta ja sen tärkeydestä.

The Night Eats the World (La Nuit a dévoré le monde, Dominique Rocher, 2017)
Sam raahautuu bileisiin vasten tahtoaan ja vetäytyy yksityiseen huoneeseen nukkumaan. Kun hän herää seuraavana aamuna, elävät kuolleet ovat vallanneet Pariisin. Tyylikäs zombie-leffa 28 päivää myöhemmin -elokuvan hengessä.

M (Sara Forestier, 2017)
Lila ei pysty puhumaan, vaan kommunikoi kirjoittamalla. Eräänä päivänä hän tapaa itsevarman oloisen Mon, joka yrittää hurmata Lilan puhetulvallaan. M on raikas ja sympaattinen kertomus erilaisuuden kohtaamisesta ja sen hyväksymisestä.

Lover for a Day (l’Amant d’un jour, Philppe Garrel, 2017)
Philippe Garrelin uusi draama kertoo naisesta, joka tapaa isänsä pitkästä aikaa. Isällä on uusi tyttöystävä, joka tyttären yllätykseksi on hänen ikäisensä. Mustavalkoisesta elokuvasta ei puutu romantiikkaa, filosofiaa, kauniita naisia ja karismaattisia miehiä.

Sunbeat
(Soleil Battant, Clara Laperrousaz & Laura Laperrousaz, 2017)
Gabriel ja Iris lähtevät kesälomalle Portugaliin 6-vuotiaiden kaksostyttäriensä kanssa. Lasten nauttiessa auringonpaisteesta ja uintiretkistä alkavat menneisyyden varjot hiipiä Gabrielin ja Iriksen onnen ylle.

Reinventing Marvin
/Marvin ou la belle éducation, Anne Fontaine, 2017)
Kotikylässään erilaiseksi leimattu Martin Clement haluaa näyttelijäksi. Lopulta hän karkaa kotoa paeten samalla isänsä tyranniaa, sekä koulussa kokemaansa suvaitsemattomuutta ja kiusaamista.

A Season in France (Une saison en France, Mahamat-Saleh Haroun, 2017)
Puhutteleva ranskalaisdraama kertoo Abbasista ja Etiennesta, veljeksistä, jotka ovat Pariisissa paperittomina turvapaikanhakijoina. Elokuva on intiimi puheenvuoro inhimillisyyden ja ihmisarvon puolesta sekä järisyttävän ajankohtainen kuva yhdestä aikamme tragediasta.

Eva (Benoît Jacquot, 2017)
Komea näytelmäkirjailija kohtaa mysteerinaisen hakiessaan suojaa lumimyrskyltä. Berliinin elokuvajuhlien kilpasarjassa maailmanensi-iltansa saaneen romanttisen draaman päärooleissa nähdään Isabelle Huppert ja Gaspard Ulliel.

Ana, mon amour (Călin Peter Netzer, 2017)
Toma ja Ana tapaavat yliopistolla ja rakastuvat, mutta mikään muu tässä romanttisissa draamassa ei etenekään niin kuin yleensä. Rujon kaunis ja mitään peittelemätön rakkaustarina iskee kovaa.

Barrage
( Laura Schroeder, 2017)
Luxemburgin Oscar-ehdokas on kauniisti kuvattu draama kolmesta sukupolvesta naisia. Isabelle Huppert on Elisabeth, jonka tytär Catherine palaa vuosien jälkeen takaisin kotiin äitinsä ja oman tyttärensä Alban luo.

Impulso
(Emilio Belmonte, 2017)
Flamencon perinteitä kunnioittava mutta joka askeleellaan uutta luova Rocío Molina on tanssitaiteen tämän hetken kuumin nimi. Emilio Belmonten upeassa tanssidokumentissa seurataan, kun Molina valmistautuu tärkeään ensi-iltaesitykseen.

Let the Corpses Tan (Laissez bronzer les cadavres, Hélène Cattet & Bruno Forzani, 2017)
Paahtava aurinko ja kimaltava Välimeri. Idyllin särkee kultalasti, jonka perässä juoksevat roistot muuttavat paratiisin taistelutantereeksi. Käänteentekeväksi ja armottomaksi kuvattu rikostrilleri ohjaajapariskunta Cattet & Forzanilta.

Lost in Paris (Paris pieds-nus, Dominique Abel & Fiona Gordon, 2016)
Mimiikkaan ja tanssillisuuteen perustuva Lost in Paris on hyvällä tavalla vanhanaikainen komedia – ja silkkaa satua. Legendaarinen Emmanuel Riva tekee komediassa yhden viimeisistä valkokangasrooleistaan.

Hannah
(Andrea Pallaoro, 2017)
Charlotte Rampling loistaa intiimin draaman pääroolissa Hannahina, jonka aviomies joutuu vankilaan. Hannah ajelehtii todellisuuden ja totuuden kieltämisen välimaastossa yrittäessään sopeutua uuteen elämäntilanteeseen.