Syyskuussa 1967 viisi nuorta suomalaista, Martti Hyvönen, Visa Lautamatti, Timo Vartia ja hänen siskonsa Heini Vartia, ja Antti Helin, lähti Montpellier’hen opiskelemaan lääketiedettä. Bordeaux’ssa opiskeli kolme muuta suomalaista. He olivat ensimmäiset opiskelijat, jotka pääsivät Ranskaan opiskelemaan Helsingin yliopiston dekaanin ja Ranskan suurlähettilään aloitteesta tehdyn sopimuksen avulla. Sopimuksen tavoitteena oli löytää ratkaisu lääkäripulaan Suomessa, jossa oli tuolloin vain kolme lääketieteellistä tiedekuntaa (kun niitä nykyään on viisi). Vuonna 1969 nämä nuoret opiskelijat perustivat Coccyx-seuran, joka yhdisti Ranskassa lääketiedettä opiskelleet suomalaiset, joita oli tuolloin kolmekymmentä, ja jonka tavoitteena oli tuoda esiin heidän etuaan ranskalaisissa yliopistoissa. Kolme seuran perustajista, Martti, Visa, ja Timo, vierailivat Instituutissla ja kertoivat kokemuksestaan Ranskassa nyt kun heidän Ranskaan lähdöstään on kulunut viisikymmentä vuotta.

Lähtö Ranskaan ei ollut itsestäänselvä päätös näille rohkeille nuorille, harvathan olivat opiskelleet ranskan kieltä lukiossa. ”Lähteä Ranskaan oli hullu päätös”, he kertovat. Se oli kuitenkin merkittävä kokemus heille, ja he kertovat siitä liikuttuneena.

Saapuminen Ranskaan ja tutustuminen uuteen maahan ja kulttuuriin ei aina ollut helppoa; nuorten miesten tuli taistella sosiaaliturvasta, he hämmästelivät lakkoja toukokuussa 1968, ja kaikki tapahtui tietenkin vieraalla kielellä. He kuitenkin olivat innokkaita, ja kertovat nyt kokemuksensa rikkaudesta. He olivat käyneet Ranskan kulttuurikeskuksen intensiivikursseilla Helsingissä, mutta heidän kielitaitonsa kehittyi varsinaisesti paikan päällä pienten sääntöjen avulla: he kopioivat pari kertaa luentojen muistiinpanot, jokaisella piti olla ainakin yksi ranskankielinen kaveri, ja  keskenään puhuttiin aina ranskaa. ”Olimme hiljaisia ranskaksi”, Visa muistelee.

Seikkailu oli todella rikastuttava suomalaisille opiskelijoille, jotka onnistuivat luomaan uran Suomessa, sillätutkinnot hyväksyttiin  molemmissa maissa. Noin sata suomalaista lähti opiskelemaan lääketiedettä Ranskaan, ja yli puolesta tuli lääkäreitä. Erikoistuneiden tai väitelleiden lääkäreiden määrä on suurempi heidän joukossan kuin keskimäärin Suomessa. ”Lukuvuosi alkoi myöhemmin Ranskassa kuin Suomessa, joten pystyimme olemaan pidempään kesätöissä suomalaisissa sairaaloissa, ja saamaan enemmän työkokemusta kuin muut suomalaiset opiskelijat.” Opiskelu Ranskassa myös avasi heille uuden näkökulman lääketieteeseen.

Opiskeluvuodet Ranskassa ovat myös olleet hieno henkilökohtainen kokemus. Heidän maailmankuvansa laajeni, he ovat nöyrempiä, kun ymmärsivät, ettei Suomi ole maailman keskipiste, ja samalla he oppivat myös rakastamaan kotimaataan. Ranskassa asuminen mahdollisti myös matkoja naapurimaihin, kuten Espanjaan, ja nuoret opiskelijat elivät kansainvälisessä ympäristössä: ”Meille syntyi kestäviä ystävyyssuhteita siellä, ja tutustuimme ihmisiin, joiden kanssa olemme yhä yhteyksissä”.

Suosittelisivatko he Ranskaa opiskelumaana nuorille suomalaisille tänä päivänä? Totta kai, ”Lähtekää! Se ei ole helppoa, mutta se kyllä kannattaa”, he sanoivat meille, vaikka asiat ovat kuitenkin yksinkertaistuneet Suomen EU:hun liittymisen jälkeen. Yksi heistä lisää vielä: ”Opiskeluni Ranskassa loppui kun valmistuin, mutta olisin kyllä voinut jäädä vielä muutamaksi vuodeksi!”

Vaikka Ranskan ja Suomen välinen sopimus kesti vain seitsemän vuotta, Coccyx-seura on yhä aktiivinen. Seuran jäseneet, jotka kaikki ovat ranskalaisten lääketieteellisten tiedekuntien alumneja, järjestävät kokouksia vuosittain, joskus Ranskassakin. Asiaan kuuluvat tieteelliset konferenssit sekä petankki-ottelut. Joka vuosi he julkaisevat Coccyx-lehden, josta löytyy kokouksen raportti ja artikkeleita, matkakertomuksia ja muita kirjoituksia, melkein kaikki ranskaksi. Lisätietoja Coccyx -seurasta:

https://www.coccyxmed.fi/le-coccyx/

Jos opiskelu Ranskassa kiinnostaa, tervetuloa Campus France -sivustollemme:

http://www.france.fi/category/helsinki-fi/tiede-ja-korkeakoulu/opiskelemaan-ranskaan/