Crafted Connections -näyttelyn kulisseissa: residenssin ensimmäiset viikot 

Cécile Gray & Hanna-Kaisa Korolainen: kontrastista harmoniaan

Hanna-Kaisan ja Cécilen yhteistyö sai alkunsa ilmeisestä kontrastista. 

Vaikka molemmat työskentelevät tekstiilien parissa, ovat Hanna-Kaisan harjoittamat neulahuovutus ja tuftaus lähes päinastaisia tekniikoita Cécilen herkille, kullanvärisestä metallilangasta rakentuville teoksille. Parin haasteena ei siis ollut ainoastaan kahden hyvin erilaisen tekniikan yhdistäminen, vaan yhteisen visuaalisen kielen löytäminen. 

Tässä haasteessa luonto tarjosi taiteilijaparille tärkeän lähtökohdan. Taiteilijat viettivät paljon aikaa piirtäen yhdessä Hanna-Kaisan puutarhassa, tarkastellen kasveja ja kukkia yhteisenä inspiraation lähteenä. 

”Loppujen lopuksi kasveistakin löytyy paljon geometriaa”, Cécile toteaa.

Vaikka näiden kahden taiteilijan tyylien yhdistelmä saattaa ensisilmäyksellä tuntua yllättävältä, näkevät he jo nyt jatkomahdollisuuksia yhteistyölle. Mikäli nykyiset kokeilut onnistuvat, työskentely voisi jatkua esimerkiksi uuden näyttelyn tai uusien teosten kehittämisen parissa. 

”Voisimme palata yhteen ainakin uuden näyttelyn merkeissä tulevaisuudessa. Ja jos tämän residenssin teokset onnistuvat hyvin, voisimme ehkä tarjota niitä jollekin eurooppalaiselle tekstiilitaiteen biennaalille. Niitä järjestetään todella monissa eri maissa”, Hanna-Kaisa kertoo. 

Puun kanssa työskentelevien Paulin ja Pierre-Henrin yhteistyö sai alkunsa toisenlaisesta oivalluksesta. Molemmat halusivat työskennellä marquetry-tekniikan parissa, johon Pierre-Henri on erikoistunut. Paulin työpajassa käytettävissä olevat sahaterät eivät kuitenkaan soveltuneet tähän koristeelliseen tekniikkaan. 

Marquetry-tekniikkaa on kutsuttu historian saatossa myös ”puulla maalaamiseksi”. Tekniikka perustuu ohuista, eri puulajeista valmistettujen viilujen käyttämiseen sommitelmissa, joilla jäljiteltiin siveltimen vetoja, maisemia ja valon vaihtelua.

Tämän vuoksi Paul ja Pierre-Henri päättivätkin kääntää alkuperäisen ”puulla maalaamisen” idean päälaelleen. Residenssin aikana he ovat suunnitelleet itse puisia  teloja, leimasimia, siveltimiä ja muita välineitä, joilla he voivat painaa värejä ja kuvioita puuviiluille. Kuvioidut viilut leikataan myöhemmin osiksi ja kootaan kokonaiseksi taideteoksi, mikä tuo prosessin takaisin marquetery-tekniikan perusajatukseen. 

Paulin ja Pierre-Henrin prosessissa työkalut eivät siis ole vain väline lopputuloksen saavuttamiseksi; ne ovat olennainen osa taiteilijaparin pyrkimystä kehittää uudenlaista visuaalista kieltä.

Residenssi on antanut molemmille taiteilijoille mahdollisuuden tutustua työskentelyparinsa maan puutyöperinteisiin. Paulille yksi yhteistyön kiinnostavimmista löydöistä on ollut marquetry-tekniikan lähes 400-vuotinen historia sekä siihen liittyvä tietotaito ja säännöt. Samalla hän on päässyt tutustumaan Pierre-Henrin kokeellisempaan tapaan lähestyä tekniikkaa. 

Pierre-Henri puolestaan on kiinnostunut erityisesti suomalaisesta puusta. 

”Ranskassa […] työskentelen monien eri puulajien kanssa, jotka ovat peräisin ympäri maailmaa. Täällä käytämme sitä (puuta), mitä olemme löytäneet Suomesta. […] Uskon, että se liittyy myös teidän kulttuuriinne ja siihen, miten valmistatte esimerkiksi tuoleja ja teette omaa muotoiluanne. Luonto on yhä nähtävissä lopullisissa tuotteissa.” 

Kun Karelle näki ensimmäisen kerran Merileenan töitä netissä, tunsi hän välittömän yhteyden Karellen työskentelyyn. Karelle oli jo aiemmin matkustanut Japaniin ja kiinnostunut siellä japanilaisista tekniikoista sekä materiaaleista, erityisesti tyhjien ja avarien tilan merkityksestä. Merileena puolestaan tunnisti Karellen työskentelyssä jotain tuttua: yhteisen kiinnostuksen luonnonmateriaaleihin, rauhaan ja sellaisten tilojen luomiseen, joissa ihmiset voisivat vain olla. 

Parin ensimmäiset yhteisluomukset ovat tarjottimia, jotka ovat saaneet inspiraationsa osittain japanilaisesta teekulttuurista. Idea tarjottimien tekemisestä lähti halusta yhdistää parin käsityötaidot sellaisessa esineessä, joka olisi sekä käytännöllinen että veistoksellinen. Kokeiluissa yhdistyvät muun muassa savi ja bambu, jotka sulautuvat samaan esineeseen. Stockmannin ikkunassa järjestettävän näyttelyn aikana yleisöllä on jopa mahdollisuus istahtaa Merileenan kanssa teekupilliselle. 

Teekulttuurin lisäksi Merileenaa kiinnostavat erityisesti kivet sekä niiden pyöreät ja epäsäännölliset muodot. Tästä kiinnostuksesta syntyi yhteistyön toinen osa: pieni pesien muodostama kylä, jossa linnut ja niitä yhdistävät rakenteet luovat oman kokonaisuutensa. 

”Tämänkin pesän kohdalla kaikki lähti oikeastaan kivistä ja niiden muodoista. Ehdotin Karellelle ajatusta pesistä, osittain myös siksi, että isäni sahasi kesämökillämme puuta, ja materiaalia jäi paljon yli. Siitä sain ajatuksen, että pesälle voisi johtaa todella pitkät, kepeistä kasatut tikapuut, joka ulottuisivat lattiaan asti. Karelle puolestaan ehdotti, että tikapuut voisivat myös yhdistää pesiä toisiinsa, ja että hän voisi lisätä niihin linnut.” 

Linnunpesien leikkisän ilmeen alla piilee sama ajatus, joka toi taiteilijat alun perin yhteen: halu luoda rauhantäyteinen tila yleisölle.