Apuraha luokkaprojekteille – 1 500 €

Esimerkkiprojekti (2024) : 

”Hyönteiskasvatuslaboratorion perustaminen luokkaan”, Helsingin ranskalais-suomalainen koulu – 1.luokka 

Haastattelu projektin vetäneen Jérémy Le Dun kanssa 

Jérémy, mikä sai sinut perustamaan luokkaan hyönteiskasvatuslaboratorion?
Olen jo aiemmin toteuttanut tämänkaltaisen projektin. Ajatuksena on käyttää hyönteisten kasvatusta ranskan kielen kehittämisen välineenä muissa oppiaineissa, erityisesti luonnontieteissä. Se mahdollistaa havainnoinnin, kaavioiden tekemisen, erityissanaston kehittämisen ja siten ranskan kielen luonnollisen käyttöönoton. Hyönteisten kasvattaminen antaa projektityöskentelylle merkityksen ja sopii hyvin projektilähtöiseen oppimiseen. 

Kuinka vanhoja oppilaat ovat?
He aloittivat ensimmäisellä luokalla (6–7-vuotiaita) ja ovat nyt 8-vuotiaita. Projekti on suunniteltu kestämään neljä vuotta, ja se on linjassa ympäristön havainnointia, elollista luontoa, lajien kasvattamista sekä kasvien viljelyä korostavan, suomalaisen opetussuunnitelman kanssa. 

Mitkä ovat projektin pedagogiset ja tieteelliset tavoitteet?
Luonnontieteissä tarkoituksena on antaa oppilaille mahdollisuus havainnoida itse hyönteisten kehitysvaiheita, ymmärtää esimerkiksi, miten muurahaispesä toimii, ja työskennellä suoran havainnoinnin pohjalta abstraktin tiedon sijaan. Ranskan kielen osalta projekti tarjoaa tilaisuuden rikastuttaa erityissanastoa, harjoitella kaavioiden tekemistä, kuvien analysointia sekä yhdistää oppimista videoihin, jotka mahdollistavat syvällisemmät tarkastelut kuin mitä luokassa voi havaita. 

Mitä hyönteisiä valitsitte ja miksi?
Olemme valinneet kolme eri lajia. Ensinnäkin kummitussirkat, koska niiden kasvatus on erittäin helppoa: ne vaativat vähän hoitoa ja syövät helposti saatavilla olevia kasveja, kuten basilikaa. Toiseksi muurahaiset, jotka ovat hieman teknisempiä, sillä niiden hoitoon tarvitaan sopivia välineitä, joihin lukeutuvat lasten tarkkailtavissa oleva muurahaiskeko sekä lämmön- ja kosteudensäätöjärjestelmä. Jotkin lajit jouduimme tilaamaan Ranskasta, jossa on alan erikoisliikkeitä. Lopuksi kokeilimme myös rukoilijasirkkojen kasvattamista. Tämä on vaativampi valinta, sillä laji on lihansyöjä ja vaatii täten elävien saaliseläinten rinnakkaiskasvatusta. Laji vaatii myös tarkat elinolosuhteet. Se on kuitenkin myös ainoa oikeasti saalistajalaji, jota voi helposti tarkkailla luokassa, ja joka todella herättää oppilaiden mielenkiinnon. 

Mitkä ovat olleet projektin suurimmat tekniset ja logistiset haasteet?
Tarvittavan välineistön hankinta (terrario, kasvattamo, säätölaitteet), muurahaisten hoidon aiheuttamat kustannukset, joidenkin lajien löytämisen vaikeus Suomessa sekä rukoilijasirkan ruokinta. 

Miten oppilaat reagoivat projektiin?
Oppilaat ovat olleet erittäin motivoituneita alusta asti. He osallistuivat hoitotoimiin (ruokinta, tarkastukset), antoivat eläimille nimiä ja seurasivat säännöllisesti niiden kehitystä. Uteliaisuus pysyy vahvana, vaikka kiinnostus vaihtelee eri vaiheiden mukaan. 

Miten arvioisit projektista saatuja oppeja ja projektin vaikutusta?
Arviointi on jatkuvaa ja kehittävää. Edistystä näkyy tuotoksissa: kyvyssä kuvata lajin osia ja käyttää tarkkaa sanastoa. Projekti tukee pitkäjänteistä oppimista vahvistaen sekä luonnontieteitä että ranskaa. 

Miten projekti on edistänyt oppilaiden sanavarastoa?
Aluksi heidän sanastonsa oli hyvin yleisluontoista. Vähitellen se on tarkentunut huomattavasti. Oppilaat kysyvät usein ”miten sanotaan … ranskaksi?”, koska he haluavat muotoilla täsmällisiä kysymyksiä. Keskustelut tapahtuvat pienryhmissä tai koko luokan kanssa tilanteesta riippuen. 

Oletko suunnitellut projektin uudelleenjärjestämistä tai näyttelyä?
Ei näin ensimmäisenä vuonna ainakaan. Monet muut luokat ovat käyneet tarkkailemassa projektia, mutta muodollista näyttelyä ei ole järjestetty. Sitä voitaisiin kuitenkin harkita tulevaisuudessa, kun oppilaat ovat hieman vanhempia. 

Millainen on projektin tulevaisuus?
Ajatuksena on jatkaa kasvatusprojekteja neljän vuoden ajan, vuosittain eri lajeilla, jotta voisimme laajentaa elollisen luonnon monimuotoisuutta ja yhdistää se opetussuunnitelmiin. Lopulta oppilaat voisivat tehdä esitelmiä, näyttelyitä, jopa näytelmän tai pienen dokumenttielokuvan, erityisesti kolmannella ja neljännellä luokalla. 

Mitä ohjeita antaisit samankaltaista projektia aloittavalle opettajalle?
Aloita yksinkertaisilla lajeilla, kuten kummitussirkoilla tai etanoilla, joita on helppo löytää ja kasvattaa. Kun perusvälineet on hankittu, niitä voi käyttää myös muiden lajien kanssa. Aiempaa kokemusta ei tarvita: riittää, että uskaltaa kokeilla ja on valmis oppimaan yhdessä oppilaiden kanssa. 

Mikä on näkemyksesi luonnontieteiden oppimisesta tämänkaltaisen projektin kautta?
Tämänkaltaisessa oppimisessa on kyse siitä, että oppilaat pääsevät mahdollisimman lähelle elävää luontoa, havainnoimaan ja kokeilemaan itse, jotta tieteelliset käsitteet saisivat konkreettisen merkityksen. Eläimillä ei tehdä suoria kokeita, mutta aktiivista ja säännöllistä havainnointia tuetaan. Tämä on erinomainen lähestymistapa, joka sopii erityisesti nuorimmille oppilaille.